Miehän en yksinäni, 2017, kollaasi, 25 cm x 25 cm. Teos on näyttelystä Toivottomat - kaksiokollaaseja Toivoniemessä. Teosten nimeämisten taustalla oli käytetty eri tekstejä, tälle työlle siunaantui seuraava lainaus: ''Miehän en yksinäni runkkaile Rakhaus toiseen saa mut tulile Rakhaus enkeli himo lääpäläää Lösötämä lakerilla aamupäivään Lähepä matkhan, lähemä känkylle Sie saat päättää täytteet''                                             ( Tessa Astre )

Sarastus, 2025, ekosekatekniikka, materiaalit: hävikkikahvi ja kierrätysvärit puuvapaalle* paperille, löytöesineet (asvaltilta, hangesta, polttopuupinosta), 80 x 90 cm, 1420 €, Lisää teoksia täällä. *Puuvapaa paperi valmistetaan kierrätysmateriaaleista, mikä voi vähentää merkittävästi metsäkadon määrää. *Wood-free paper is made from recycled materials, which can significantly reduce the amount of deforestation.

Ja jossakin on maa, 2024, mosaiikki ja kierrätysmateriaalit (mm. astiasirpaleet) hävikkivanerille, 42 cm x 47 cm, ei myynnissä. Yhteisteos Minna Räsäsen kanssa. "Ja jossakin on maa" on visuaalinen runo kiertokulusta, rakkaudesta yksityiskohtiin ja toivon säilymisestä – vaikka materiaali olisi särjetty, siitä voi luoda jotakin kaunista ja kestävää.  Tämä monikerroksinen ja visuaalisesti runsas mosaiikkiteos vie katsojan värien, muotojen ja materiaalien kudelmaan, jossa luonnon ja ihmisen jälki kohtaavat. Teoksessa käytetään rohkeasti kierrätysmateriaaleja, mm. simpukoita, lasin ja posliinin palasia, jotka rakentavat tarinan uudelleensyntymästä, muistista ja mahdollisuudesta. Kaarevat linjat, säteilevät värit ja symmetriset yksityiskohdat viittaavat sekä luonnon järjestykseen että sisäiseen maailmaan. Simpukoiden ryhmä tuo pintaan meren ja muiston kerroksellisuuden, samalla kuvastaen kaiken keskellä leijuvaa muutosta ja toivoa. Teoksen värit elävät sään ja päivänkierron mukaan, kuvaushetkellä auringonsäteissä upeasti kimallellen.  Lisää teoksia näet klikkaamalla tätä linkkiä.

Tuottavuusloikka, 2025, keinuva veistos, materiaali: kaarituet, metallilanka ja -verkko sekä helmi leimasinlaatalle, 7,5 x 28 x 10 cm, 780 € tai 30 €/kk, Lisää teoksia näet klikkaamalla tätä linkkiä.

Kaikki nämä syyt, 2025, sekatekniikka rikkinäiselle sisustustaululle, 40 cm x 30 cm, hinta 680 e tai osamaksulla sopimuksen mukaan, myös teoksen lainaus on mahdollista.

Varo metsäkoiraa / Watch Out for The Hounddog, 2021, soiva kollaasi, 50 cm x 70 cm. Näyttelyissä: Virtaa Valveella / Jäniksen vuodet 

Kuorimattomat keltaiset appelsiinit – elämänfilosofia Keijo Ahlqvistin mukaan  / Unpeeled Yellow Oranges – philosophy of life according to Keijo Ahlqvist,  2025, akryyli ja liitu hävikkivanerille, 42 x 30 cm, ei myynnissä.

JEESUS AJAA KALAFORMULAA, 2015, sekatekniikka, 30 cm x 40 cm, myyty, yhteisteos Heikki Länkisen kanssa näyttelystä Päällekkäin parkkihallissa (2015). Jeesus ajaa kalaformulaa rakentaa maailman, jossa arki ja absurdi sekoittuvat toisiinsa, mutta taustalla sykkii jatkuvasti myös ekologinen epävarmuus ja tunne ympäristön haurastumisesta. Luonnon tuhoutuminen ei teoksessa välttämättä näyttäydy suoraviivaisena, katastrofaalisena kuvauksena, vaan pikemminkin jatkuvana häiriönä—kuin hiljaisena kohinana, joka on aina läsnä. Tämä heijastaa hyvin nykypäivän ilmastokeskustelua: ekologinen kriisi on olemassa koko ajan, mutta se sulautuu arjen rytmiin niin täydellisesti, että se muuttuu lähes huomaamattomaksi, kunnes äkillisesti pulpahtaa näkyviin. Se, että maailma tuntuu vinolta ja epätodelliselta, heijastaa ympäristön epävakautta. Teoksen nimi Jeesus ajaa kalaformulaa jo itsessään viittaa nopeuteen ja liikkeeseen—melkein groteskiin vauhdin kuvaan. Tämä vauhti voidaan nähdä symbolina nykymaailman kiihtyvyydelle. Kaikki kulkee nopeammin, mutta ihminen ei silti koe saavansa mitään enemmän. Vauhdin lisääntyminen johtaa paradoksaalisesti hallinnan menetykseen. Vauhti itsessään muodostuu jonkinlaiseksi pakoksi. Kuluttamisen ja liikkumisen rytmit vaikuttavat pakenevan käsistä, ja tähän liittyy symbolisesti myös luonnon riisto: mitä nopeammin maailma kiihtyy, sitä nopeammin luonnonvarat kuluvat. Kiihtyvyys toimii teoksessa metaforana sille, miten ihminen kuluttaa sekä itseään että ympäristöään. Vauhdin kasvu on eräänlaista itseään ruokkivaa kierrettä, jossa luonto jää aina toissijaiseksi. Teoksessa esiintyvän absurdiuden voi tulkita kuvastavan sitä, miten irrationaaliseksi yhteiskunta muuttuu, kun se painottaa jatkuvaa kasvua ja nopeutta.  Kalaformula viittaa sekä varhaiskristilliseen kalasymboliin että nykykulttuurin vauhtiin ja kilpailuun. Länkisen ja Molanderin työ ei pilkkaa, vaan kutsuu katsomaan hetkeä uudesta, ehkä jopa lämpimän ironisesta näkökulmasta. Jeesus ajaa kalaformulaa on kiinnostava esimerkki siitä, miten nykytaiteessa voidaan yhdistää ikoninen uskonnollinen elementti (Jeesus) ja popkulttuurin/metaforisen kilpapelinomainen rakenne ("kalaformula"). Työn syntymisen aikoihin Molander tentti ammattikorkeakoulussa Raamatun sisältöjä ja luki teosta ekokatastrofista: teokseen heijastuukin aika, joka kiihdyttää kohti jotakin, mitä kukaan ei täysin ymmärrä. Ekosysteemit kuluvat kapitalistisen ja kiihtyvän elämäntavan puristuksessa. Luonto rapautuu samaisen kiihtyvyyden logiikan varjossa, ja teos näyttää, miten vaikeaa on pysähtyä maailmassa, jossa ihan kaikki on jatkuvasti liikkeessä.

Tesla-tädin lapsenlapset, 2015,  kollaasi, 62 cm x 84 cm x 10 cm. Ei myynnissä. Yhteisteos Heikki Länkisen kanssa.  Yhteisteos Heikki Länkisen kanssa, näyttelystä Päällekkäin Väinölässä: https://www.lehtiluukku.fi/esikatselu/pyhajokiseutu/10.03.2016/104241.html Länkinen&Molander Päällekkäin Väinölässä: "Teoksemme ovat yhteisteoksia siten, että toinen tekijöistä on aloittanut teoksen tekemisen tiettyyn pisteeseen asti ja sitten toinen on jatkanut teoksen valmiiksi. Työskentelymme käy vuoropuhelua keskenään. Toisen aloittama teos toimii inspiraationa ja lähtökohtana teoksen saattelemisessa valmiiksi. Tähän mennessä on käynyt selväksi, että maailmamme kohtaavat poikkeuksellisen hyvin yhteen. Olemme eräänlaisia henkimaailman sisaruksia tai sielunveljiä. Väinölän näyttely on kolmas yhteinen näyttelymme. Aikaisemmin olemme esiintyneet Oulun taiteiden yössä sekä Kuusisaaren paviljongissa Oulussa. Tekniikkamme ovat paljolti kiinni siitä miten toinen on aloittanut työskentelyn. Tekniikoiden joukossa on akryyliä, öljyä, akvarellia, tussia sekä paljon muitakin tekniikoita aina taidegrafiikkaan asti. Työt ovat sekatekniikkamaisia ja runsaita tekniikoiden kirjossaan. Kollaasimaisuus leimaa useimpia teoksiamme, sillä joukossa on usein myös erilaisia liimattuja materiaaleja. Aiheemme ovat usein huumorilla höystettyjä. Aiheita on niin raamatullisia, poliittisia kuin populäärikulttuurista ammentavia nykykulttuuria kommentoivia kuvia. Myös omat kokemukset maailmasta ovat merkittävässä osassa. Töissä on eräänlaista ekspressionismin ja surrealismin sekoitusta, sillä tunne ja kädenjälki sekä epätodellisuus ovat keskiössä työskentelyssämme. Tärkeintä on pelata toisen aloittaman teoksen kanssa luoden siitä uusi teos siten, että teoksen alkuperä ei täysin tuhoidu, mutta toinen tuo siihen oman näkökulmansa ja taiteellisen panoksensa, jolla pyrkii myös yllättäviin käänteisiin, joissa myös huumori kukkii. Olemme, kuten mainittu, huomanneet että työskentelymme on intuitiivista hyvin toisen ajatusmaailman kohtaavaa. Työt eivät kuitenkaan ole tylsiä. Usein teos saa toisen kädenjäljen kautta lopullisen silauksensa, vaikka alkuperäinenkin teos on jo toiminut itsenäisenä taideteoksenakin."

Kuiskaus /The Whisper, 2022, monitekniikka kierrätysmateriaaleilla, 41,5 cm x 33 cm.

Aamukahvilla, 2020, sekatekniikka kierrätyspohjalle, 20 cm x 29,5 cm. Ei myynnissä.

Käsipohjaa kotiin, 2016, sekatekniikka, 45 cm x 50 cm. Yhteisteos Heikki Länkisen kanssa, näyttelystä Päällekkäin Väinölässä:  https://www.lehtiluukku.fi/esikatselu/pyhajokiseutu/10.03.2016/104241.html Länkinen&Molander Päällekkäin Väinölässä: "Teoksemme ovat yhteisteoksia siten, että toinen tekijöistä on aloittanut teoksen tekemisen tiettyyn pisteeseen asti ja sitten toinen on jatkanut teoksen valmiiksi. Työskentelymme käy vuoropuhelua keskenään. Toisen aloittama teos toimii inspiraationa ja lähtökohtana teoksen saattelemisessa valmiiksi. Tähän mennessä on käynyt selväksi, että maailmamme kohtaavat poikkeuksellisen hyvin yhteen. Olemme eräänlaisia henkimaailman sisaruksia tai sielunveljiä. Väinölän näyttely on kolmas yhteinen näyttelymme. Aikaisemmin olemme esiintyneet Oulun taiteiden yössä sekä Kuusisaaren paviljongissa Oulussa. Tekniikkamme ovat paljolti kiinni siitä miten toinen on aloittanut työskentelyn. Tekniikoiden joukossa on akryyliä, öljyä, akvarellia, tussia sekä paljon muitakin tekniikoita aina taidegrafiikkaan asti. Työt ovat sekatekniikkamaisia ja runsaita tekniikoiden kirjossaan. Kollaasimaisuus leimaa useimpia teoksiamme, sillä joukossa on usein myös erilaisia liimattuja materiaaleja.  Aiheemme ovat usein huumorilla höystettyjä. Aiheita on niin raamatullisia, poliittisia kuin populäärikulttuurista ammentavia nykykulttuuria kommentoivia kuvia. Myös omat kokemukset maailmasta ovat merkittävässä osassa. Töissä on eräänlaista ekspressionismin ja surrealismin sekoitusta, sillä tunne ja kädenjälki sekä epätodellisuus ovat keskiössä työskentelyssämme. Tärkeintä on pelata toisen aloittaman teoksen kanssa luoden siitä uusi teos siten, että teoksen alkuperä ei täysin tuhoidu, mutta toinen tuo siihen oman näkökulmansa ja taiteellisen panoksensa, jolla pyrkii myös yllättäviin käänteisiin, joissa myös huumori kukkii.  Olemme, kuten mainittu, huomanneet että työskentelymme on intuitiivista hyvin toisen ajatusmaailman kohtaavaa. Työt eivät kuitenkaan ole tylsiä. Usein teos saa toisen kädenjäljen kautta lopullisen silauksensa, vaikka alkuperäinenkin teos on jo toiminut itsenäisenä taideteoksenakin."

Путь Домой - Kotimatka - The Way Home, 2024, valokuva, 210 × 300 mm. https://t.me/s/PYTY_DOMOY

JEESUS VOITTAA TOTOSSA,  2016, öljy kankaalle, 20 cm x 20 cm,  Yhteisteos Heikki Länkisen kanssa, näyttelystä Päällekkäin Väinölässä: https://www.lehtiluukku.fi/esikatselu/pyhajokiseutu/10.03.2016/104241.html Länkinen&Molander Päällekkäin Väinölässä: "Teoksemme ovat yhteisteoksia siten, että toinen tekijöistä on aloittanut teoksen tekemisen tiettyyn pisteeseen asti ja sitten toinen on jatkanut teoksen valmiiksi. Työskentelymme käy vuoropuhelua keskenään. Toisen aloittama teos toimii inspiraationa ja lähtökohtana teoksen saattelemisessa valmiiksi. Tähän mennessä on käynyt selväksi, että maailmamme kohtaavat poikkeuksellisen hyvin yhteen. Olemme eräänlaisia henkimaailman sisaruksia tai sielunveljiä. Väinölän näyttely on kolmas yhteinen näyttelymme. Aikaisemmin olemme esiintyneet Oulun taiteiden yössä sekä Kuusisaaren paviljongissa Oulussa. Tekniikkamme ovat paljolti kiinni siitä miten toinen on aloittanut työskentelyn. Tekniikoiden joukossa on akryyliä, öljyä, akvarellia, tussia sekä paljon muitakin tekniikoita aina taidegrafiikkaan asti. Työt ovat sekatekniikkamaisia ja runsaita tekniikoiden kirjossaan. Kollaasimaisuus leimaa useimpia teoksiamme, sillä joukossa on usein myös erilaisia liimattuja materiaaleja. Aiheemme ovat usein huumorilla höystettyjä. Aiheita on niin raamatullisia, poliittisia kuin populäärikulttuurista ammentavia nykykulttuuria kommentoivia kuvia. Myös omat kokemukset maailmasta ovat merkittävässä osassa. Töissä on eräänlaista ekspressionismin ja surrealismin sekoitusta, sillä tunne ja kädenjälki sekä epätodellisuus ovat keskiössä työskentelyssämme. Tärkeintä on pelata toisen aloittaman teoksen kanssa luoden siitä uusi teos siten, että teoksen alkuperä ei täysin tuhoidu, mutta toinen tuo siihen oman näkökulmansa ja taiteellisen panoksensa, jolla pyrkii myös yllättäviin käänteisiin, joissa myös huumori kukkii. Olemme, kuten mainittu, huomanneet että työskentelymme on intuitiivista hyvin toisen ajatusmaailman kohtaavaa. Työt eivät kuitenkaan ole tylsiä. Usein teos saa toisen kädenjäljen kautta lopullisen silauksensa, vaikka alkuperäinenkin teos on jo toiminut itsenäisenä taideteoksenakin."

Yksin naamiaisissa, 2016,  sekatekniikka, 45 cm x 50 cm x 2 cm. Myyty. Yhteisteos Heikki Länkisen kanssa, näyttelystä Päällekkäin Väinölässä: https://www.lehtiluukku.fi/esikatselu/pyhajokiseutu/10.03.2016/104241.html Länkinen&Molander Päällekkäin Väinölässä: "Teoksemme ovat yhteisteoksia siten, että toinen tekijöistä on aloittanut teoksen tekemisen tiettyyn pisteeseen asti ja sitten toinen on jatkanut teoksen valmiiksi. Työskentelymme käy vuoropuhelua keskenään. Toisen aloittama teos toimii inspiraationa ja lähtökohtana teoksen saattelemisessa valmiiksi. Tähän mennessä on käynyt selväksi, että maailmamme kohtaavat poikkeuksellisen hyvin yhteen. Olemme eräänlaisia henkimaailman sisaruksia tai sielunveljiä. Väinölän näyttely on kolmas yhteinen näyttelymme. Aikaisemmin olemme esiintyneet Oulun taiteiden yössä sekä Kuusisaaren paviljongissa Oulussa. Tekniikkamme ovat paljolti kiinni siitä miten toinen on aloittanut työskentelyn. Tekniikoiden joukossa on akryyliä, öljyä, akvarellia, tussia sekä paljon muitakin tekniikoita aina taidegrafiikkaan asti. Työt ovat sekatekniikkamaisia ja runsaita tekniikoiden kirjossaan. Kollaasimaisuus leimaa useimpia teoksiamme, sillä joukossa on usein myös erilaisia liimattuja materiaaleja. Aiheemme ovat usein huumorilla höystettyjä. Aiheita on niin raamatullisia, poliittisia kuin populäärikulttuurista ammentavia nykykulttuuria kommentoivia kuvia. Myös omat kokemukset maailmasta ovat merkittävässä osassa. Töissä on eräänlaista ekspressionismin ja surrealismin sekoitusta, sillä tunne ja kädenjälki sekä epätodellisuus ovat keskiössä työskentelyssämme. Tärkeintä on pelata toisen aloittaman teoksen kanssa luoden siitä uusi teos siten, että teoksen alkuperä ei täysin tuhoidu, mutta toinen tuo siihen oman näkökulmansa ja taiteellisen panoksensa, jolla pyrkii myös yllättäviin käänteisiin, joissa myös huumori kukkii. Olemme, kuten mainittu, huomanneet että työskentelymme on intuitiivista hyvin toisen ajatusmaailman kohtaavaa. Työt eivät kuitenkaan ole tylsiä. Usein teos saa toisen kädenjäljen kautta lopullisen silauksensa, vaikka alkuperäinenkin teos on jo toiminut itsenäisenä taideteoksenakin." 

Onko se oikein? 60 cm x 80 cm öljy kankaalle ei myynnissä: Kuva on täällä muistona vuodelta 2019, jolloin ko. teos ei saanut lupaa (siis luonnosvaiheessakaan) olla sijoitettuna Taiteiden yönä Oulun Oikeustalon pihanurkalla pidetyssä parituntisessa taidenäyttelyssä.  Oulun oikeustalon laamanni ja talouspäällikkö kielsivät tämän taulun tuomisen oikeustalon pihalle: "Emme valitettavasti voi hyväksyä tätä esitettävän oikeustalon yhteydessä." Maisematauluille saimme kuitenkin esittämisluvan.  https://www.tiinamolander.com/p/laukkakisa-2022/

Yksi leipä ja kaksi palaa, 2020,  akryyli löytöpaperille, 73 cm x 56 cm. Näyttelystä Praetereo.

Siunaajakummin paluu -runokirja, lukijana Keijjo Ahlqvist, julkaistu 1.5.2020, omakustanne. "Olo ei ole seesteinen, mikä tästä nousee." (lukijapalaute) "Olen vaikuttunut koko kokonaisuudesta." (lukijapalaute) Runokirjan mukana saat henkilökohtaisen koodin  äänikirjaversion avaamiseen. Hinta sisältää postikulut. Kirja on valmistettu oululaisesta käärepaperista, ruskeasta hävikkipaperista, ylijäämälangasta sekä italialaisesta kierrätyspahvista. Tulostus on tehty toimistokäytöstä poistetulla laserkopiokoneella. Ei myynnissä

Empatiavaje, 2019, akryyli, vahaliitu ja metalli kiertopohjalle, 50 cm x 50 cm.  Teos on lainattavissa ja sen voi ostaa myös osamaksulla. 

ReDeacon -patalaput  (kuva 1): Mature recycling kiertokaaressa tehtiin ylijäämähuovasta (Kvadratin Hero 2-verhoilukangas) ja hävikkinahkasuikaleista uniikkeja patalappuja/pannunalusia, Uppo-sarjan jälkeinen luomus. Palaset olivat menossa polttojätteeksi, niin pelastettiin ne yhdessä Minnan kanssa. Tuote on M1-turvallisuusluokiteltua materiaalia, ei syty eikä pölise, näpit saa villavuorauksen sisään. Numeroidut 001 oranssi-punainen ja 006 siniharmaa jäljellä, hinta 10 e/kpl. Rusetit (kuva 2): Ludvig Svenssonin Prime-kankaan pellavamaisista hävikkipaloista ja lahjoituksena saaduista hiusrenksuista syntyi rusetteja, koko: leveys n. 12 cm ja korkeus n. 7 cm, väreinä punainen, oranssi, okra ja vihreä, hinta 6 e/kpl. Uppo -patalaput (kuva 3): Kotikokeille kehiteltyjä uniikkeja patalappuja, koko n. 19 cm x 19 cm, valmistettu verhoomon ylijäämähuovasta ja jätenahkapaloista. Näiden sisälle voi upottaa näppinsä. LOPPUUNMYYTY. Pullonavaajalakit (kuva 4): Kaavoitimme kiertokankaanloput niin, ettei hukkapaloja syntynyt. Koristeet poimittiin sukulaisen poistotavaralaarista. Lakki on trikoota, joten sopii moniin päihin ja kestää 40°C konepesun (käännä nurinpäin, kulkunen kärkeen piiloon). Testattu ulkokäytössäkin, tarkenee. LOPPUUNMYYTY.